Tavallisia narinoita vois olla parempi nimi tälle blogille nykyään... Ei kai minusta tälläerää irtoa kuin mitätöntä ruikutusta. Tulee se päivä vielä kun tästä suosta noustaan ja näytetään maailmalle mistä kana pissii. Tulee se. Siihen asti luovitaan paskauomassa.

Pahin stressikaaos mielestä on levätty pois, onneksi. Pystyn taas nukkumaan paremmin kuin muutamaan viikkoon, se on hyvä asia. Univaje ei sovi minulle yhtään. Aina sitä luulee ettei syvemmälle voi vajota, vaan elämä jaksaa yllättää. Vaan onneksi on asioita ja ihmisiä, joissa on astetta enemmän nostetta, ja syvänteistä on nousuakin välillä. Sietokykyäni on testattu ja elastikseksi tiettyyn pisteeseen asti havaittu. Jeah.

Eteenpäin, sano mummo lumessa.