muhii taas kaikenlaisia asioita ja niiden tynkiä. Eräs tärkeä ihminen sai mut ymmärtämään jotain, ja toinen samanmoinen ihana ihminen niinikään jotain muuta. Itsekin olen kyllä huomannut että  tänne blogiin tuppaa sujahtamaan aikalailla negatiivista tekstiä, yleisvire ei aina sentään ole yhtä synkkä kuin täältä voisi päätellä. Tänne on vaan helppo puhista ja puhkua silloin kun ottaa päähän...

Monella elämäni sektorilla ollaan käymistilassa, sen tiedän ja tiedostan. Moni asia tosin on täysin minusta riippumaton eikä niinollen olisi suruni/huoleni/huomioni väärti, mutta minkäs sitä koira karvoilleen voi. Tunteitaan kun ei voi napista katkaista. Joissain asioissa olen ymmärtänyt, että nyt on aika tehdä niille vihdoin jotain. Saas nähdä mitä tulee.

Elämäntapamuutos ottaa ja junnailee, pitäisi ja pitäisi, siinäkin. Ei tahdo saada aikaiseksi, vaikka lenkilläkäynti hoitaisi päätäkin siinä samalla... Kuntopyörää olen sentään vähän yrittänyt iltaisin polkea, tänään jäi sekin väliin, plääh.

Valo lisääntyy. Aamulla on mukava nousta ylös, kun on valoisaa, ja illallakin riittää päivänvaloa pitempään. Ehkä talven selkä on nyt taittunut ja mennään kohti kevättä tiputtavin räystäin ja talitintin "tynkä-tityiden" säestämänä. Näin se evoluutio toimii, lapsena kuunneltiin vielä "titityytä" :)

Etiäpäin, sano mummo lumessa!