mun pitää aina ja iankaikkisesti syöksyä asioihin, tunteisiin, tapahtumiin aina niin sydän ja syli avoinna??? Takkiin siinä tulee, pitäisihän se jo tähän ikään tietää! Vaan ei, joka kerta yhtä toiveikkaana, valmiina uskomaan hyvää, valmiina uskomaan ihmeisiin... Ja joka kerta pudotus sattuu aina vähän enemmän. Miksi on niin vaikeaa ymmärtää, että ihmiset (ne "läheisetkin") reagoivat, toimivat ja tuntevat hyvinkin eri lailla kuin minä, eivätkä silti siitä stressiä kanna? Miksi minä sitten kannan? Miksi hitossa mä olen niin tyhmä, että sitten lopulta pahotan mieleni kuitenkin... Eihän kukaan ole minulta mitään pyytänyt edes...

*huokaus*

Tulla lujaksi, pysyä pehmeänä.
Siinä on haavetta kylliksi yhdelle elämälle!

- Tommy Tabermann

Ei pidä ihmisen,
jos hän on heikko,
syvälle katsoa,
siellä voi vaania peikko.

- Eino Leino