1392221.jpg

 

Onko elämä vain surkeiden sattumusten summa? Onko se sitä, että ihminen keikkuu lastuna elämänsä laineilla, pystymättä itse vaikuttamaan suuntaan? Miten pahan kierteen saa katkaistua?

 <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Elämässä ei mene nallekarkit tasan, sen saa huomata melkein joka päivä. Yksi masentuu, toinen taistelee ja kolmas on jo niin lamaantunut, ettei jaksa tehdä mitään. Voiko itsensä tsempata nousemaan ylös aina uudesta suosta? Minä en tiedä. Haluaisin uskoa hyvään, mutta uskoani koetellaan aina uusilla ja uusilla vastoinkäymisillä – jotka sattuvat aina niille tietyille ihmisille. Haluan heiluttaa elämälle punaista vaatetta kuin sonnille: "hei sinä siellä, etkö näe, minä olen täällä, iske tänne, minulla on kaikki liian hyvin"… Vaan ei se käy niin. Vaikka puristaisin yhteen kasaan kaiken rakkauteni ja välittämiseni, ei se riitä parantamaan ystävieni haavoja. Se satuttaa joskus niin paljon enemmän kuin omat vastoinkäymiset.

 

Mikä on kaiken pahan tarkoitus? Onko sillä sellaista? Paha kiertää ja kiertää uudelleenkin, mutta eikö hyvänkin pitäisi? Miksi en saa hyvää kiertämään?

 

Sinulle, joka et jaksa, lähetän lämpimän halauksen. Ripauksen toivoa, hitusen rohkeutta, säkillisen jaksamista. Jaksa uskoa.