Marraskuukin tuntuu luissa ja ytimissä. Lapset ruksivat kuumeisesti lelulehtiä ja jouluangsti alkaa heräillä.... ARGGGH!

Luin jostain, että näille aikoihin karhut kömpii talviunille. Oi kun olisin karhu! Vetäisin peiton syvälle pään yli ja tekisin itselleni mukavan kolon, jossa olisin suojassa kaikelta. Ehkä sitten maaliskuulla,  ensimmäisten kevätauringonsäteiden tanssittaessa pölyhiukkasia, voisin harkita ylösnousua...

Silloin, kun ei ole mitään sanottavaa, fiksut on hiljaa. Not me.