Miksi silloin, kun kaiken pitäisi olla ok, iskee päälle ahdistus ja alakulo?! Viikonlopun hilpeäksi aiottu ilta, "kerran-kesässä"  ihmistentapaamis-tapahtumakin meni multa ihan apaattisesti tuijotellen, ei vaan nyt oikein irronnut ja täpötäysi kuppila ah-dis-ti. Olisi ollut montakin vanhaa tuttua kenen kanssa jutella, mut mä halusin vaan kotiin.... Varmaan tahtomattani loukkasinkin ihmisiä, kun en  ollut  juttutuulella vaikka pitkästäkin aikaa siihen ois ollut mahdollisuus. No, ei voi mitään. Aina ei vaan jaksa, ja miten musta tuntuu että useimmiten en enää jaksa... Heiluin vuosia yhteydenpitäjänä moneenkin suuntaan, mutta nyt musta on tullut niin vanha, etten enää jaksa olla ihmissuhteideni primus motor.

Less is more?