Nyt kun koulut taas alkoivat, pähkäilee moni äiti (ehkä jokunen isäkin, tiedä häntä) jälkikasvunsa koulukirjojen kontaktimuovittamisen kanssa. Se on varsinainen taitolaji, vaikkakaan sitä halpaa ja silkkipaperinohutta kontaktia ei sorru kyllä ostamaan kuin sen kerran. Sen jälkeen osaa sijoittaa laatuun ja valitsee sen paksumman laadun.

 <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Urakkaan valmistaudutaan pyyhkimällä keittiön pöytä ruuantähteistä. Perunankuori matikankirjan kanteen kontaktoituna voisi tosin olla ihan pikantti lisä, ja kertoisi kouluun ainakin sen, että muiden äidit eivät tee tämän äidin ruokaa, vaan meillä syödään ihan kunnon kuoripottua läskisoosin kera! Työmaan kuivuttua rätin jäljiltä lasketaan sille päällystettävät kirjat, sakset ja viivotin. Ehkä myös nuppineula voisi olla käden ulottuvilla. Niin ja sitten se perherulla erittäin vahvaa kontaktimuovia.

 

Viime vuosina olen jaksanut kärtytä kirjojenpäällystämisessä sitäkin, että myytävä kontaktimuovin koko ei ole lainkaan balanssissa nykyisten koulukirjojen koon kanssa! (Vai onko sellaista leveämpää rullaa jo olemassa, en ole ainakaan huomannut…)Kirjat joutuu muovittamaan rullan suuntaisesti, koska ne ovat niin leveitä. Ja niinpä jää sellainen tyhmä kolmen-neljän ruudun ylimääräinen kaistale kontaktimuovia, kun ei viitsi kontaktoida koko sisäkansia. Sitten ne ylijäämäsuikaleet pyörivät keittiönpöydällä niin kauan, että kuopus liimaa ne kaapinoviin… Tässä kohtaa moitimme äitiä laiskuudesta, vaan ahkeruutta en ole sitäkään löytänyt kaupanhyllystä.

 

Olen vähän sitä mieltä, että koulu voisi järjestää aloittelevien koululaisten äidille yhden tai kahden illan muovituskursseja, joissa  perehdytettäisiin äidit päällystämisen saloihin ja kätkettyyn tietotaitoon. Näin onnistuttaisiin välttämään suurimmat sudenkuopat ja kuprut. Muovittamisillassa voisi olla vaikka kirjastonhoitaja vierailevana tähtenä antamassa ammattiniksejä kirjanselystöiden kestävämpään muovitukseen. Vai ehkä opettajat tarkkailevatkin oppilaiden kirjankansia muodostaakseen kuvan niiden avulla vanhemmista? "Jaahas, Nico-Petterillä on halpaa muovia ja ihan rutussa, eivät paljon vanhemmat lapsensa koulunkäyntiin panosta" jne.  Mikä etulyöntiasema kirjastonhoitajien lapsilla tässä onkaan!! Onkohan muuten kukaan koskaan kysynyt kirjastovirkailijoilta apua ja vinkkejä kirjojen päällystämiseen?

 

Kirjat siis kääritään kontaktimuoviin tavoitteena mahdollisimman sileä ja ilmakuplaton lopputulos. Itse käytän apuna viivotinta vetäen sillä muovin kirjan pintaan. Jotkut kuulemma käyttävät nuppineulaa ilmakuplien tuhoamiseen. Reunoilta muovit käännetään siististi sisäkanteen ja valmiit kirjapinot tungetaan jälkikasvun reppuun. Tänä vuonna onnistuin kohtalaisesti, vain esikoisen englanninvihkoon tuli vähän ruttua, mutta ehkei se kielenoppimiseen vaikuta. Mikähän on kontaktimuovi englanniksi?

 

***edit***

Sain jo palautetta privana, ettei kirjastonhoitajat mitään muovita, vaan ne virkailijat, jos nekään....Näin varmasti onkin kaupunkikirjastoissa ja isoissa kirjastoissa.  Meillä Kotikylässä on tosi ihana kirjasto, pieni, mutta laadukas ja palveleva.  Siellä on töissä vain muutama mukava täti, yksi heistä se suuri ja mahtava kirjastonhoitaja. Ja sekin muovittaa, ihan tosi! Oon ite nähnyt!!! :) Kolminkertainen hurraahuuto pikkukirjastojen kaikkivoipaisille kirjastonhoitajille ja niille virkailijoille kanssa!

 

Ja toinen mokoma kaikille tänävuonna näppinsä kontaktimuoviin iskeneille myös!!!!