Taas on maanatai. Maanantait on vaan niin yhtä maanantaita, en jaksaisi yhtään näitä päiviä, jolloin pitää hampaat irvessä raahata ittensä töihin ja yrittää jaksaa tehdäkin jotain. Nämä kaksi viimeistä maanantaita ennen lomaa näyttävät tuntuvan olevan erityisen sitkeässä. Ja ehkä tiistaitkin, keskiviikoista puhumattakaan. Torstain siinä ja siinä kestää, kun perjantai on jo ovella. On tää... loman tarpeessa, minkäs sille mahtaa.

Juhannus oli. Oltiin mökillä oman perheen kanssa, ja touhuttiin asiaankuuluvia asioita, saunottiin ja grillattiin. Ja poltettiin kokkoa kilpaa vastarannan mökkiläisten kanssa :) Kyllä meidän kokko oli komeampi ja paloi pisempään! Niin pitkään, että vielä kahden aikaan yöllä yöpaitasillani vessareisulla sammuttelin sitä, kun se oli syttynyt uudelleen. Juhannussää oli kehno, eikä me viihdytty mökillä kun reilu vuorokausi, vaikka siellä ihan mukavaa ja tunnelmallista onkin. Pieni tupa viiden hengen kanssa alkaa vaan ratkeilla sadesäällä liitoksistaan...

Eilen ajeltiin parin tunnin matkan päässä koko perhellä tapaamassa bioäitiä. Tämäkin tapaaminen meni mukavasti, ja aina vaan jaksan hämmästellä sitä, miten luontevalta kaikki tuntuu! Toisaalta poden siitä huonoa omaatuntoa suhteessa adovanhempiini - tykkäänkö biosuvustani liikaa, kun kumminkin adoperhe on minusta huolta pitänyt kaikki nämä vuodet...?! Välillä vähän ristiriitaisia tunnelmia, mutta aika varmaan tasoittaa pahimmat tunnekuohut ja palaset löytää paikkansa. Sisko sanoi, että kahden perheen yhdistäminen onnistuu. Luotan isosiskoon tässä siis :)

Saatiin eilen viettää aikaa myös pikkuvelin ja tyttöystävänsä kanssa, oli tosi mukavaa. Päivän sukuloinnit kruunattiin illalla hetken rupattelulla chatissa isoimman velin kanssa (tapaamme muutaman viikon päästä, kun hän tulee vähäksi aikaa Suomeen! Jes!) ja pitkällä puhelulla toisen kanssa. Ehkä näistä rohkaistuneena lähden käymään adoveljellä pitkästä aikaa, kuulin hänen olleen jo peräti 5 päivää selvinpäin. Toivon niin, että selvä kausi saa vielä jatkoa...

Kohti lomaa mennään siis, päivä kerrallaan, mutta kuitenkin eteenpäin hitaasti mutta varmasti!

Mitäs teille kuuluu? Vai käykö täällä enää kukaan?