ojanpohjalta kammettu, lauloi Timo Koivusalo aikanaan. Mä räpistelen vielä siellä ojanpohjilla enkä oikein edes tiedä huvittaako täältä enää ylös yrittääkkään. Meneehän se näinkin.

Unettomat ja vähäuniset yöt ovat onneksi takanapäin. Ne ovat vaihtuneet unientäyteisiin vähän levottomiin öihin, mutta läpinukuttuihin, kumminkin. Öisin kiipeän tikkaita, lähden alasti tai väärissä vaatteissa kouluun, myöhästyn bussista ja jään junasta väärällä asemalla tai en osaa leimata lippua. Ahdistavia unia toistuvasti nähtyinä. Viimeyönä matkasin junassa edestakaisin kahden aseman väliä, se kotiasema ois ollu niiden välissä, mut aina ajoin vahingossa ohi.

Niin - en kai kerkiä elämäni kyytiin, sitä kai unetkin yrittää minulle toitottaa? Jatkuva riittämättömyyden tunne istuu olkapäällä ja ilkkuu, en ole minkäänlainen vaimo, en äiti tai muukaan yrittäessäni olla hyvä tytär. Siinäkään en veny tarpeeksi, olen asettanut rajat niin korkealle etten niihin ylety minkäänlaisin tikkainkaan.

Koska tulee aika elää minun elämääni? Onko minulla edes oikeutta haaveilla siitä? Kun nämä kriisit ja esteet on selätetty, niin mitä sitten? Naureskeltiinkin taannoin yhden rinnallakulkijan kanssa, että ei tässä paskaojassa varmaan tarvii huolissaan olla, jos huolet meinaa loppua. Kun näistä selvitään, on elämällä jo jotain muuta takataskussa. Lasten kaameat teini-iät ja niiden loppumattomat ongelmat, ja ainahan se voi osua vaikka rintasyöpä tissistä löytymään jos muuten alkaa mennä liian mukavasti. Kyllä elämä ON.

Joo, on mulla varmaan asennevikakin. Mauruan pahaa oloani mutten kelpuuta ketään avuksi. Ehkä tästä marisemisesta on tullut mun tapa matkustaa? Pipoa kiristää ja ahdistaa välillä niin että henki käy ahtaalle, mutta niin - näillä mennään. En osaa enää edes nollata. Alkoholi ei nollaa päätä oikein ollenkaan, seksi vielä vähemmän, suklaakin vain hetkellisesti. En tiedä millä päätäni tuulettaisin että edes hetken olisi hyvä olla.

Minulla on ikävä sitä, että naurattaa niin paljon että vedet valuu silmistä ja mahaan sattuu.

Some day again, some day.

Maybe.