Taas se tuli! Kuumetauti kuopukseen. Kökötän siis kotona. Kodin puolestaan on vallannut remonttikaaos. Se alkoi toissapäivänä hiipimällä ja eilen kaatui jo seinää. Vaan uskon lopputuloksen olevan vaivan arvoinen. On minulla hyvä ja aikaansaapa mies. Minä vaan notkun työmaan kupeessa harjanvarteen nojaillen.

Elämäntapaa on muutettu pian 2kk. Miinussaldona 8kg ja 15 senttiä vyötäröltä. So far, so good, mutta kauas on pitkä matka, ja kahdeksan kilon pisara on sittenkin vain pisara tässä läskimeressä. Vaan matka jatkuu, peruna kerrallaan. Tänään kokeilin yksiä housuja, jotka ennen olivat vähän epämiellyttävän piukat... Niistä huomasi kyllä, että jotain on tapahtunut. Jee?

Mietin tässä kerran, että olen tainnut onnistua tekemään itselleni jonkinlaisen omatoimilobotomian. Defenssit toimii ehkä vähän turhankin hyvin, ja ääritunteista leikkaantuu pahimmat särmät pois. Tunnen suuriakin tunteita, mutten uppoa niihin. Voi miten haluaisinkaan nauraa niin, että tulee vedet silmiin, maha kipeäksi ja melkein pissat housuun. Vaan elämä on enemmänkin haalean hymähdyksen arvoista, jos aina sitäkään. Ehkä se tästä taas kirkastuu, ilmat ainakin on niin ihanan talvisia, ettei paremmista väliä!

Pitää vielä rehvastella, että otin tänään työvoiton meidän oikkuilevasta takasta... Se on viimeaikoina tuprutellut savua, ei ole suostunut vetämään kunnolla. Ja minä olen oikeasti todella onneton tulisijojen kanssa, en vain osaa!!! Tänään oli niin kylmä, että päätin uskaltautua kokeilemaan, ja kas: sain kuin sainkin aikaiseksi kunnon tulet, ja nyt säteilee takansivu suloista lämpöä! Pakkaspäivän kruunaa kunnon lihakeitto, jonka keittelin, ja eikun syömään :)