Jostain väsyneestä mielen syöveristä pulpahti esiin vanha sketsi, jossa oli aina ihminen välissä, tapahtui mitä tahansa... Miten totta se onkaan! Aina on ihminen välissä, mutta monesti suuremmat rattaat eivät sitä noteeraa. Siellä sitä sitten mennään kipeästi kirskuen arjen ja byrokratian rattaissa, vaikka tuntuu, että helpomminkin voisi jotkut asiat sujua.

Kauhajoen uutiset - ei pysty käsittämään edes :( Enkä tottapuhuen uskalla oikein edes ajatella, en ainakaan kovin syvälle tai loppuun asti... Tämä on niitä asioita, kun tekee mieli työntää pää puskaan ja lallattaa oikeinoikein kovaa, ettei kuule eikä näe mitään pahaa, niinkuin Satu Viipaleissaan jossain postauksessaan taannoin totesi. Mitä vielä pitää tapahtua, että nuorten hätähuutoon vastataan??? MITÄ?

Kaikista eniten pelottaa se, että jossain on joku särkynyt mieli, joka seuraa nenä näyttöruudussaan kiinni tämänviikkoista uutisointia silmät kiiluen, ja alkaa suunnitella omaa päiväänsä kansallisessa ja kansainvälisessä valokeilassa... Luulen, tiedän, arvaan, että sellainen  joku on. Luoja meitä kaikkia siltä pahalta varjelkoon.

---

Tiukka viikko menossa, olen käynyt töiden jälkeen ensiapu-kurssilla parina iltana. Mielenkiintoista ja kivaakin, ja ihan varmasti hyödyllistä. Ihmeen hyvin asiat on muistissa, mutta paljon on muuttunutkin kymmenessä vuodessa! Kaikki on mennyt onneksi kansantajuisempaan ja selkeämpään suuntaan. Paitsi Anne-nukke. Siihen menee letkua, putkea, pussia & päällistä ja sen saa puretuksi liki atomeiksi. Kyllä nykytekniikka on ihmeellistä!