Miestenvessan oven takaa kuuluu kolinaa. Odotan käytävän puolella kuusivuotiastani asioiltaan, poika ei malttanut jonottaa hädältään naistenvessan pitkässä jonossa. Miestenvessan ovi aukeaa, ja ulos tulee noin kuusikymppinen punakkakasvoinen parrakas "kesämies" ostoskärryjen kanssa. "Sinne tais tulla pien mies asioilleen" hän toteaa minulle ystävällisesti ja askeltaa ohitseni raskaasti kärryineen, joissa on yksi puolityhjä muovipussi. Nenään lemahtaa tiukka viinan haju.

Vessa-asiat hoidettuamme siirrymme Hesen puolelle. Jonossa on vallan kansainvälinen tunnelma. Pari todella kaunista tummaihoista äitiä suloisine lapsineen ja ruotsalaisporukka. Vessakäytävältä tuttu kesämies puskee kahvineen ja mansikkakakkuineen jonon halki pöytään, heittää leppoisasti huulta nuorelle ruotsalaisblondille, joka hymähtää, tuntuu ymmärtävän mitä mies sanoo. Naisen vierellä seisova koop-arponen-look-a-like-mies katsoo vanhaa miestä tiiviisti  ja hymyn takana näkyy hämmennystä. Ruotsalaisten vuoro tilata. Nainen tilaakin suomeksi, vahvasti ruotsalaisittain murtaen. Ranskalaiset kuullostaa tosi eksoottiselta niin äännettynä... Mies ei taidakaan olla naisen sulhanen, tilaavat    erikseen, mies englanniksi. Kassatyttö selviää todella sujuvasti englannilla, ihailtavaa. Minä varmasti tilanteen yllättämänä alkaisin tankata ja punottaa. Mies saa tilauksestaan ja rahastaan takaisin "faif jyöröys" ja sentit päälle. Yes.

Kuusivuotias tilaa napakasti oman ruokansa. Lastenateria Spritellä ja lelulla, valitsee lelun kerrankin reippaasti. Kortit, joiden kannessa on tutunnäköinen leijona. Onkohan meillä jo tuollaiset?  Minä otan kana-aterian ja valkosipulidipin extrana. Paperit, ketsupit ja pippurit vielä mukaan tarjoittimelle ja sitten eikun syömään. Kaveri ottaa kanasalaatin ja mun alkaa tehdä mieli persikkaa ja kirsikkatomaattia.... Pistelemme pöydässä fast-foodiamme hajamielisesti jutustellen samalla, ja se kesämies istuu kärryineen viereisessä pöydässä. Mansikkakakku on jo syöty, mutta kahvia on vielä hörpittävänä. Huomaan hänen kädessään pöydän alla Suomiviina-pullon, josta hän vaivihkaa lorauttaa pitkän siivun kahvikuppiinsa, kun kukaan ei huomaa. Hesen myyjäpoika pyyhkäisee viereistä pöytää ohimennessään, ja kesämies letkauttaa pojalle jotain suurempaa vastakaikua saamatta. Miehellä on naurunrypyt silmäkulmissa, mutta hänkään ei letkautukselleen naura. Kasvot punottavat aina vain enemmän.

Jossain viimeisten ranskalaisten vaiheilla mies nousee ja jatkaa matkaansa kärryineen raskain askelin. Minne mahtaa mennä pullonsa lopettamaan? Odottaakohan joku kotona häntä, motkottaakseen haaroista revenneistä housuista?

Meinaan nielaista juomani väärään kurkkuun kun Heseen astelee tutuin askelin yhden nuoruusikävaiheeni "idoli", yhden bändin laulajakitaristi. Takatukka on hävinnyt, samoin ruskea mokkahapsutakki, mutta muuten mies näyttää entiseltään. Hengettömät silmälasit tuskin huomaa. Hän tilaa hampparin ja kahvin, istuu yksin pöytään syömään. Hassua.

Suomea hauskasti ääntäneen naisen silmiin tiputetaan silmätipat samalla kun me tiputamme tarjottimilta roskamme roskikseen. Haemme kaupan edestä ulkoa kärryt. Kesämiehen muisto häivähtää vielä kärryjä letkasta irroittaessani mielessä, ovatkohan nämä samat kärryt, jotka hänellä oli? Ihan kuin nenässä tuntuisi vieno Suomiviinan leyhähdys.