Istun bussiin etuosaan tyhjälle istuimelle. Bussissa on yllättävän paljon matkustajia, mutta harva matkustaa kaksin. Maksan rahastamaan tulleelle kuljettajalle maksun, ja kohta bussi nytkähtää liikkeelle. Katselen ikkunasta tuttuja Kotikylän maisemia. Hassua miten erilaiselta kaikki näyttää korkeasta linja-autosta käsin. Vatsanpohjassa kutittelee jännitys. Edessä on päivä, jota olen odottanut ja toivonut.. Vilkuilen hermostuneena kelloa, joka tuntuu matelevan. Matka onneksi etenee. Vielä puoli tuntia, niin sitten bussi on määränpäässään ja minä hyppään pois kyydistä. Tapaan siskoni, ihan kahdestaan, viimeinkin.

****

Jännittäminen oli varmaan aika turhaa, koska meillä oli ainakin minun mielestäni mukava päivä. Illalla olin väsynyt mutta onnellinen. Tapaamisesta jäi hyvä mieli. Tiedän ja tiedostan, että niin paljon vuosia on välissä, ettei meistä tule paita ja peppu-siskoksia koskaan, mutta tiedän kuitenkin että kyllä meistä jotain tulee, muutakin kuin satunnaisesti elämänvirrassa toisiinsa törmänneitä. Vaivautuneita hiljaisia hetkiä ei ollut, ja tuli puhuttua monta asiaa, joita en ollut ajatellut puhuvani. Ei ollut mitään rajoitteita puhua mistään, vaan oli helppo jutustella.

Päivän kääntyessä loppuun hortoilimme vielä iiisossa tavaratalossa. Pitkien hyllyrivien välissä lompsiessamme, toisen koukatessa katsomaan jotain, ja toisen jotain muuta tuli yhtäkkiä hirveän hyvä mieli. Että täällä sitä ollaan, siskon kanssa shoppaamassa. Sisko ei enää tuntunutkaan ihan niin kaukaiselta ja vieraalta. Tästä on hyvä jatkaa :)