Tänään tulee kuluneeksi tasan vuosi siitä, kun löysin yhteyden FB:n kautta biosukuuni, tai siis biosuku löysi mut. Ja siitä se ajatus sitten lähti :) On ollut aikamoinen matka, mutta päivääkään en vaihtaisi pois siitä. Uskon, että olen tänään ehjempi minä, koska niin monta palasta on loksahtanut paikoilleen, moni "miksi?"-kysymys saanut vastaukset.

Tänään olen pitkin päivää yllättänyt itseni muistelemasta niitä ensimmäisiä yhteydenottoja, lukenutkin ne tarkoin tallettamani viestit. Hymyillyt, eläytynyt niiden vuodentakaiseen jännityksensekaiseen tunnelmaan uudelleen... Oli ne niin uskomattomia hetkiä! Sellaisia, että taisin nipistellä itseäni pari viikkoa että uskoin asiat todeksi! Ei näin käy kuin elokuvissa, eikä vallankaan minulle.. Vaan niin kävi. Minulle.

Tänään tiedän paremmin kuka olen ja mistä olen kotoisin. Bio- ja adojuuret ovat kietoutuneet suloiseksi sekasotkuksi, joka kannattelee varmasti hädänkin hetkellä. Tuntuu, että vuosi on lyhyt aika tutustua keneenkään, mutta tämä vuosi on nopeudestaan huolimatta ollut jollain tasolla pitkä. Tuntuu, että ollaan sisarusten kanssa tunnettu jo paljon pidempään kuin vain vuosi. Siteitä on rakennettu ja vahvistettu, enemmän tai vähemmän. Pienestä ja hennosta otteesta on tullut vuoden mittaan luja ja pitävä rutistus, jonka olemassaolosta jaksan edelleen mykistyä ajoittain.

Tämä on minun elämääni, ja olen siitä onnellinen. Joka päivä.