Tänään aloitin vihdoin ja viimein lomakuvien laittamisen albumiin. Kyllä - minä laitan edelleen lomakuvat ihan oikeaan albumiin, käsinkirjoitetun matkakertomuksen kanssa. Arkipäiväkuville välttää muovitasku-albumi muutaman rivin kirjoitustilalla, mutta lomakuvat pääsevät arvoiseensa suureen kultareunaiseen juhlalliseen välilehdelliseen albumiin. Edellinen loma kuvineen on melkein 10 vuoden takaa! Albumiin koskeminen tuntui aluksi melkein pyhäinhäväistykseltä, mutta ensimmäisen sivun jälkeen alkoi sujua. Tulostin, leikkasin, liimasin ja kirjoitin. Syynäsin, puunasin, vääntelin ja kääntelin. Tuloksena ainakin omaa silmää miellyttävät pari sivua valmista. Jesh! Terapeuttista, tosiaan.

Mun mieli lepää käsillä tekemisessä. Olen opetellut jopa kutomaan villasukan, joskaan en ole vielä ihan oppinut poimimaan kantalapun sivusilmukoita, vaan se reuna jää jotenkin hassusti löysäksi lukuisista yrityksistä huolimatta. Kutominen on tosi terapeuttista; silmukka silmukan jälkeen puikolta toiselle. Sujuvaa, soljuvaa - niin, kunnes tulee se kantapää... :) Ehkä joskus perehdyn paremminkin neuleohjeiden hieroglyfeihin ja kudon muutakin kuin sukkia ja kaulahuiveja...

Tänään huomasin myös haluavani taas maalata. Äkillinen luovuuden puuska tyssäsi kuitenkin siihen, että akvarellinappien esiinkaivamisen jälkeen huomasin ettei mulla ole yhtään kunnollista akvarellipaperia.  Ennenkuin etsin öljyvärit, huomasin maalausnesteiden loppuneen, joten se siitä. Aloin sitten laittamaan niitä valokuvia. Puuttuvat maalaustarvikkeet on nyt kuitenkin netin kautta tilattu.

En pidä itseäni taiteellisesti lahjakkaana, mutta nautin luovasta toiminnasta. Se on minulle parasta terapiaa ja vastapainoa arjelle. Huono puoli on, että taiteileminen vaatii aikaa ja tilaa, joita kumpaakaan ei välttämättä tässä elämäntilanteessa ole, mutta... Aika aikansa kutakin!

Pitkät pyhät on onnistuneesti lusittu, nyt pitää alkaa vääntämään sisäistä kelloa ja motivaatiota huomisaamuun ja töihinlähtöön.