Ja vettä. Sitä on lotissut kun sieltä esterin elimestä eilisillasta lähtien. Aamulla tiesi kyllä jo herätessään sateen ropinaan, ettei voi olla mikään muu kuin eka työpäivä loman jälkeen. Se huusi olemistaan jokaisessa märässä pisarassa. Onneksi oli pehmeä lasku arkeen, huomenna alkaa sitten vähän työmäisempi rutistus.

Viime viikolla kuopuksemme täytti 4 vuotta. Aika menee niin nopeasti. Pienempiä lapsia katsellessa ja sylitellessä tulee hetkellisesti vauvankaipuu, mutta järki takoo moiset ininät äkkiä kuulumattomiin. Eiköhän me olla jo osamme tehty. Kun nämäkin saisi ihmisiksi kasvatettua. Välillä meinaa mennä usko, kun koko trio äityy hankalaksi samalla kertaa. Mokomat. Äidin rakkaat mokomat.

Tästä ei taas tule mitään järjellistä, joten taidan raahata itseni suihkun kautta nukkumaan. Jospa se taas kirkastuisi, kaikinpuolin.