Mikä kumma tässä naisen mielessä on vikana, kun ihan ookoo päivä voi sekunnin sadasosassa muuttua ihan hanurista olevaksi ttuprkl-päiväksi?! Että ottaa aivoon niin paljon, että kaikki kissaa pienemmän lentää seinään jo ajatuksen voimalla ja ahdistusta pursuaa korvistakin ulos. Lauma kulkee perässä ja hokee "äiti sitä", "äiti tätä" ja äitillä menee vaan hermot...

Kunnei koskaan saa olla rauhassa (no okei, just maananataina olin ilman lapsia shoppaamassa) eikä tehtyä mitään ku kokoajan on joku jotain vailla (ja pers on ku liimattu tähän tietsikkatuoliin ja netissä ihan äkkiä vaan pitää vielä kattoa tämä ja tuo ja se...) eikä mikään huvita eikä kukaan ymmärrä eikä....

....

....

....

Juupajuu. Toivotaan, että se täyskäännös toiseenkin suuntaan voi tapahtua yhtä sukkelasti.

Lomaa jäljellä 1,5 viikkoa. Alkaa jo ahdistaa sen loppuminen.