Pienet kiusalliset vastoinkäymiset ovat olleet parin viime päivän sana. Yksittäin ne eivät kaada maata, vaikka kirpaisevatkin ikävästi, mutta tälläisessä ryppäässä tullen alkavat jo pikkuhiljaa suoransanoen v****aa. Mr Murphy voisi jo kääntää kelkkansa  ja suksia nurkista muualle, mulla ei oo enää varaa tähän. Mitähän vielä menee vituralleen ennenkuin tämäkin viikko on lusittu loppuun? En tee enää mitään enkä näe minkään eteen vaivaa, kun perseelleen se kuitenkin menee.... ARRGGHHH!!!

Pukeutumis-, hius- ja yleinen ulkonäköangstikin yrittää kolkutella ovella Syyskuussa olisi tärkeät juhlat, joihin mieluusti olisin olosuhteet huomioonottaen parhaassa mahdollisessa tällinkissä. Paletista oli jo vaivalla suureksi helpotukseksi saatu sovittua kampausaika... joka peruuntui tänään, ja uutta en saa mistään taiottua. Harmittaa. Ja odottakaapa vaan minkä angstin saan aikaiseksi ensi viikolla, kun lähden etsimään asua ja kenkiä juhliin. Että jos näette kuukauden päästä juhlissa jonkun mainoslippikseen, lainapeitteeseen ja crockseihin verhoutuneen, niin se olen mä.

Jos jotain positiivista tikulla kaivelisi jostain, ettei ihan tule pelkkää valivalia... Vanhemmat ovat suopuneet ajatukseen talviasunnosta kirkonkylällä. Nyt peukut pystyyn että sopiva asunto löydetään ja mahdollisimman pian!

Huomenna aloittaa lapset taas koulutiensä. Kuopuskin esikoulun.... Sinne menee viimeinekin ahnaan koululaitoksen kitaan, haikeaa.

Ei auta kun jyristellä kohti uusia pettymyksiä, so long!