on alkanut vuosi 2012 - onneksi. Äiti on toipunut hämmästyttävän hyvin notkahduksestaan ja piristynytkin huomattavasti. Olen todella onnellinen että niin kävi, on ollut ihana vaikka vain jutella äidin kanssa; hän on ollut ajoittain niin se sama vanha äiti kuin ennenkin, että ihan onnenkyyneleet nousee silmiin :) Toki ikä on tehtäväänsä tehnyt, mutta hyvä kuitenkin näin. Isällä puolestaan on huonompi vaihe, hän on ollut todella väsynyt ja heikossa kunnossa. Onneksi sain hänelle huomiseksi lääkäriajan.

Itseäni olen joutunut kuullostelemaan ja voimani rajallisiksi toteamaan. En tiedä miksi kriisit saavat minut vetäytymään kuoreeni sen sijaan, että avautuisin ystäville. Sitä mieluummin vain on itsekseen ajatuksineen, kotona, turvassa. Kun ei päästä ketään liian lähelle säilyy haavoittumattomampana. Olen tietoisesti keventänyt "taakkaani"; kotihoito auttaa vanhempia, siivooja ja yksityinen fyssari myös. Mulla ei enää ole niin paljon huolehtimista, vaikka edelleen kauppa-, pankki- ja apteekkiasiat sekä isommat pyykit hoidankin.

Pääasiani pitäisi nyt olla oma perhe ja murrosikää kiivaasti kolkutteleva esikoinen. OIreita on näkyvissä koulunkin mielestä "huomattavasti". Että se mössön työntäminen toisesta päästä ja toisesta sen siivoaminen oli se helppo osuus :) Isot lapset= isot ongelmat, niin totta!

Ajatukset pätkii, mutta alive & jotakuinkin well.

That's all for now.