Huttusen keksitehdas oli hyvin kuuluisa. Sanon oli, koska enää kukaan ei osta Huttusen keksejä, vaikka hirveä erehdys jo onkin korjattu. No, miksi hyppisin asiasta toiseen kun voin kertoa teille koko jutun.

Siis: Perjantaiaamuna Huttunen heräsi kello seitsemän. Hän oli hyvin väsynyt, sillä televisiosta oli tullut illalla pitkä elokuva, joka loppui vasta puolenyön jälkeen. Huttunen lähti sekoittamaan keksien väliin laitettavaa vanilijatäytettä. Hän säilytti rotanmyrkkyä samassa kaapissa kuin vanilijapulveria. Purkit olivat samanlaisia, mutta ne olivat eri hyllyillä. Unenpöppörössä hän otti vahingossa rotanmyrkkyastian. Hän tyhjensi astian sankoon ja sekoitti muut ainekset joukkoon. Sitten hän vei sangon tehdashuoneeseen, jossa keksit täytettiin. Täyttäjät ryhtyivät heti puuhaan. Huttunen lähti toimistoonsa ja päätti ottaa nokoset.

Noin tunnin kuluttua Huttunen ravistettiin hereille ja sihteerikkö kertoi, että Guli-Guli-maan pääministeri tuli vierailemaan tehtaaseen. Huttunen lähti sihteerikön mukana eteisaulaan. Hän yllättyi täysin, sillä hän oli odottanut jotain smokkiin pukeutunutta herraa, mutta voitte arvata hänen yllättymisensä, kun eteisaulassa seisoi tummaihoinen mies. Miehellä oli lannevaate eikä ollenkaan kenkiä jalassa. Miehellä oli mukanaan kaksi tummaihoista henkivartijaa. Tulkki selosti, että mies haluaisi maistaan Huttusen keksejä. Huttunen suostui, sillä hän arveli, että jos päämimisteri pitäisi kekseistä, hänen tehtaansa tulisi kuuluisaksi ulkomaillakin.

He menivät tehdashuoneeseen. Huttusen sihteeri juoksi hakemaan herkullisimman näköisen keksin ja toi sen pääministerille. Tämä hotkaisi sen. Tuli hetken hiljaisuus. Pääministeri muuttui kasvoiltaan vihreäksi ja tuupertui maahan. Sihteeri kiljaisi. Kaikki huomasivat, että mies oli kuollut. Silloin Huttunen ymmärsi. Hänelle selvisi aamuinen vahinkonsa. Huttuselle tuli kiire. Hän pysäytti tehtaansa ja ymmärsi, että maine oli mennyt.

Siinä oli koko vahinko. Surullinen tarina. Nykyään Huttunen on Pohjoisnavalla. Seuranaan hänellä on jääkarhun poikanen ja rasiallinen myrkyllisiä keksejä, jos sattuisi tulemaan tarve lopettaa maallinen elämänsä.

Tämä oli tarina Huttusesta ja hänen surullisesta vahingostaan.

(alla opettajan merkinnät: käsiala 9½, sisältö 9½)