Joulumieli piileskeli pitkään. Se päätti kuitenkin yrittää, ja kurkisti ensin varovasti nurkan takaa ja hiipi lähemmäs. Se kuitenkin kompastui jo ovella kuulemiinsa sanoihin, kaarsi ympäri ja päätti pysyä poissa. Isäni, Linkolan hengenheimolainen, torpedoi iloni kauniiksi laittamastani joulupöydästä ivallisilla huomautuksillaan ylensyönnin synnistä. Äiti oli vaan väsynyt, ja tiuskii silloin tosi kiukkuisesti. Veljellä kutkutti kaljanhimo kurkkua. (Ei muuten kutkuta enää, on sammuttanut janoaan jo vissiin 5 päivää ja kerran käynyt päivystyksessä paikattavanakin kompuroituaan jossain päänsä vekeille) Lapset eivät nää joulussa muuta kuin tavararöykkiöt... Listaa voisi jatkaa pitkään. Päätin, että ensi jouluna saavat vanhempani linkolalaisen joulupöytänsä, maksimoikoot kurjuutta vanikan äärellä mutta ilman minua. En tiedä millainen on se minun jouluni, ehkä se on erilainen joka vuosi? Tämä meni nyt näin, ensi jouluna jotain ihan muuta, kiitos.

Nautin lomasta loppiaiseen asti. Ihan mukavaa. Olen nauttinut ohjelmoimattomista parista päivästä, vaikka uudenvuodensuunnitelmien kariutuiminen lasten sairastumiseen (2/3 sairastaa, kuumetta& korvatulehdus) harmittaakin. Toivon, että tuosta tokenevat, ja viikonlopulle suunniteltu ystävän vierailu pienen poikansa kanssa onnistuu.

Vuodenvaihteeseen valmistaudun samoin metodein kuin jouluunkin. Ulos paljon roihuja ja kynttilöitä, sisälle himmeät valot. Ja kas; tunnelma on valmis. Kaikki näyttää sievältä ja siistiltä. Illalla lompsitaan rantaan paukauttamaan muutama kymppi lasten iloksi taivaalle. Jääkaapissa odottaa traditionaaliset uudenvuodenruuat; perunasalaatit, nakit ja lihapullat. Kaapissa on limsaa ja sipsejä. Telkkarin tarjontaan turvautuen ja ikkunasta raketteja vahdaten vaihtuu vuosi ihan mainiosti.

Meillä tuoksuu iäisyys. Kyllä. Vessassa. Menkkaränkän kanssa otettiin ja siivottiin (no, paljon raivausta ja hätäinen kierros imurilla ja muutama huitaisu perään sinipiialla), siivosin jopa vessan kaapin ja meikkilaatikkoni. Jostain ylähyllyltä se iäisyys sitten tippui ja korkki irtosi. Calvin Kleinin Eternity leijailee nyt sitten koko torpassa kaikkea muuta kuin viehkosti. Miten iäisyys haihtuu? Tuulettamalla iäisyyden?!

Parempaa Uutta Vuotta 2009!