Viikonloppu meni ihan puskissa suhaten. Mustaherukka- ja vattupuskissa. Saaliiksi saatiin sen verran marjoja, että saatiin muutama maijallinen keitettyä sekamehua. Olipa voittajaolo, kun äsken asettelin pakastepullorivistön jäätymään pakkaseen. Mä tunnustan olevani huono poimimaan marjoja, liian laiska kai siihenkin. Tänäviikonloppuna ei ilmakaan suosinut, vettä tihuutteli melkein koko ajan, ja puskissa oli ikävän märkää. Yhh. Vaan selvittiinpä siitäkin, ja talvella mehua hörppiessä varmaan tuntuu mukavalta!

Mies suhasi myös puskissa, raivaili vesurin kanssa mökkitontilla moton ja ajokoneen jäljiltä. Mäkin meinasin saada rantapolun varrelta _ison_ oksan päähäni, kun menin työmaataan katsomaan, ja ukko nyki juuri katkennutta isoa oksaa puusta taljalla alas... Aikaisemmin oksa ei ollut hievahtanutkaan, vaan kun ilmestyin kannustamaan, niin se otti ja rojahti alas kuin taikaiskusta. Meni muuten oikeasti läheltä...

Siitä tuli mieleen, kun lapsena veljen kanssa jäimme melkein kaatuvan ladon alle. Lato oli "riisuttu" purkamistaan varten, ja sinne oli kielletty jyrkästi menemästä. Me meinattiin sinne kumminkin mennä katsomaan onko siellä vielä "ehtoollismaljoja" - leikimme siellä aina sellaisilla vanhoilla valkoisilla posliinisähköeristeillä, jotka olivat kuin pikareita... Juuri ennenkuin astuimme sisään latoon, se kaatui edestämme toiseen suuntaan, tielle. Meille ei käynyt kuinkaan, mutta naapurin isännän traktorista ei voi sanoa samaa, se jäi nimittäin keulastaan ladon alle. Hän oli juuri ajamassa ladon ohi. Naapurin isännälle itselleen ei käynyt onneksi hänellekään kuinkaan.

Äsken laitoin pianon päältä kompostiin vielä yhden puskan - reilunkaupan ruusupuskan, joka kesti kauniina peräti 2 viikkoa ilahduttamassa meitä :)! Huomenna taas viikko uusi, toivottavasti hyvä sellainen, ja jollei hyvä, niin jos edes siedettävä. Eteenpäin, sano mummo lumessa!