Kevätväsymyksen ja masennuksen tiukka koura on ainakin hetkellisesti hellittänyt otettaan. Huomaan herääväni kuin talviunesta, alan nähdä taas asioita ja ideoitakin alkaa jo löytyä... ja ainakin kovastipaljon huomaan haluavani kaikenlaista.

Siinä haluamisvimmassa minun ja mieheni sisustustiimi uudisti olkkarin ja eteisen. Minä visioin, mies toteutti. Mun osalta homma vielä jumii; uudet sohvat tulee vasta n. kuukauden päästä ja vaikka hienot uudet paneliverhotangot ovat jo paikoillaan, antaa se lopullinen idea olkkarin verhoista vielä odottaa itseään. Samoin matto mietityttää vielä, mutta mikäs kiire tässä. Kaupassa yllätin itsenikin, kun menin ostamaan ruskeita sohvia, mutta päädyinkin tummanharmaisiin/mustiin...

Viikon verran olen saanut myös pidetyksi kuria itselleni: en ole syönyt enää kaikkia kaappeja tyhjäksi, vaan olen kiltisti merkannut ruuat Kiloklubiin (paitsi nyt viikonloppuna, mutta ei tää nyt ihan plörinäksi ole mennyt siltikään) ja käynyt lenkillä/polkenut Karhua. Saldona useampi miinuskilo, kun nesteet lähti liikkeelle, jes. Enää toinen mokoma pois, niin ollaan sitten siellä, mihin alimmillani pääsin ennen suurta jumitusta. Toiveikkain mielin, kunpa jaksaisin ja saisin pari vaatekokoa pienennettyä fyysistä habitustani!

Tänään kävellä lompsittiin mökillä pitkästä aikaa. Tai ei siitä minusta ole kovin kauaa, kun miehen kanssa kahlattiin korkeiden hankien yli sinne. Olin tosi yllätynyt, että nyt ne lumet oli jo sulaneet kokonaan. Hyvä etten heti alkanut mankua miestä saunanlämmitykseen :) Tuli kova mökkihinku! Toivon, että saataisiin suunniteltu aittaprojektikin siellä käyntiin...

Tälläisiä tänne, pitkästä aikaa. Alive & kutakuinkin well :) Kevättä kohti! Tänään ihastelin jo vanhempieni talon aurinkoisella seinustalla kukkivaa sinivuokkoa ja liitelevää perhosta... Sehän on täällä, kevät!