Viimeinen työrutistus ennen lomaa onnellisesti takana. Olin töiden puolesta leirillä keskiviikkoaamusta perjantai-iltapäivään. Oli mukavaa, vaikka ilmat ei vallan suosinutkaan. Oli viileää, muttei onneksi vallan paljoa satanut. Tuvan takka oli kovassa käytössä, mutta aika monta talviturkkiakin jäi siitä huolimatta leiripaikan järveen kellumaan.

Paikallinen leirikeskus on keskellä korpea, iänkaikenvanha talo piharakennuksineen. Kaukana modernista ja steriilistä, viehättävän rapistunut, omaleimainen. Siellä olen kirmannut lapsuuteni kesinä... Oli mukavaa päästä pitkästä aikaa sinne taas yöpymään pariksi yöksi. Mielessä kulki huolettomien pitkien kesien muistot pihakiviä astellessa, aittojen seinäkirjoituksia tavatessa ja riihikirkon ovesta kumartuessa. Tällä leirillä nautimme leppoisasta yhdessäolosta asiakkaidemme kanssa, aidosti ja oikeasti MUKAVAA! Leiritiimi toimi kuin rasvattu salama, palaverit tuvan pöydän äärellä yömyöhään olivat ihan mieletöntä moniammatillista aivoriihtä :)

Nyt on LOMA. Jee!

ps. niin ne nakupussit... Kuopus ihasteli veljiensä hehkutusta uusista makuupusseista ja tokaisi " kyllä minäkin voisin tuollaisessa nakupussissa nukkua!"