Ei sitten tullut tipatonta maaliskuuta, mutta ehkä juuri siitä johtuen pari seuraavaa kuukautta saattaa hyvinkin olla tipattomia, tai ainakin hyvin vähätippaisia... Vaan pää on nollattu ja ilta ulkona hyvässä seurassa teki sen, mitä pitikin. Seuraavan päivän kollektiivinen krapulakin oli sikäli jos mahdollista, hyvä kokemus. Ja se, että paino otti kunnon ryntäyksen jumituksen jälkeen alaspäin siinä samassa rytäkässä...

Eilen luin uusimmasta Tiede-lehdestä mielenkiintoisen artikkelin siitä, miten tietotekniikan käyttäminen vaikuttaa aivoihin. Siinä oli juttua siitä, miten näppärät nörtit pystyvät muita paremmin tekemään montaa asiaa yhtäaikaa ja jäsentämään ja käsittelemään tietoa nopeammin ja tehokkaammin kuin sellaiset, jotka eivät käytä tietsikkaa. Aika mielenkiintoinen juttu. Mutta ihan helposti siihen tosiaan on oppinut itsekin; sujuvasti voi surffata ja vaikka mesettää yhtäaikaa. Aivoissakin siis on laajakaista.

Surullisemman muistutuksen siitä, mitä liika tietotekniikka nuorten aivoille tekee, sai eilen se pieni kaupunki Saksassa, jossa 16 viatonta kuoli kouluammuskelussa. Aivojen liika kyllästäminen virtuaalivirikkein ja sotapelein ei ole hyvä asia. Todellisuuden ja virtuaalimaailman raja hämärtyy ja elämää ei enää arvosteta. Näiden uutisten jälkeen oli hätkähdyttävää kotona saada eteensä poikien kännykät. He olivat saaneet ekaluokkalaiselta tutultaan bluetoothin kautta biisin; Pelimiehestä väännetyn Sotamies-kappaleen. Alkutahteina on tiukkaa tulitusta ja sanoissa "tänäiltana ei tuu vankeja", "ammun sua pistoolilla"... IHAN SAIRASTA HUUMORIA, jos edes huumoria ollenkaan! Ne biisit lähti pois välittömästi puhelimista, ja pojat ymmärsivät kyllä miksi. Huh.

Viime postauksen jumppakärpäsen puremalle kuuluu sellaista, että Pilates-dvd odottaa aikaa ja inspiraatiota, Suomipop-jumpan musa olikin humppaa, mutta teho taattu: lihakset huusi hoosiannaa useamman päivän jumpan jälkeen. Jos tänään jo uskaltaisi uusiksi, niin menis loppuviikko mukavasti konkaten... Lauantaina olisi tarkoitus lähteä miehen kotikaupunkiin shoppailemaan sillävälin, kun mies menee tätinsä hautajaisiin...Elämä menee urillaan eteenpäin kuin juna, ja minä yritän pysyä kyydissä.