Jokaiseen tuppukylään mahtuu yksi tai useampi MIES. Tiedättehän; Sitä Sorttia, joka pitää itseään suoranaisena taivaan lahjana koko naissukupuolelle. Tälläkin armaalla kyläpahasella on omat kotikutoiset casanovansa. Yksi heistä on Veijo.

Veijolla on perhe; lapsia ja tosi mukava vaimo. On omakotitalo keskustan tuntumassa ja pari autoa. Ennenkaikkea Veijolla on ylettömän suuri ego, joka saa hänet kävelemään mahtipontisesti harppoen. Kun Veijo saapuu paikalliseen, se näkyy, kuuluu ja myös tuoksuu. Casanova ei myskiä säästele eikä myöskään sylje lasiin, vaan on ehtinyt elämässään juoda jo jokusen työpaikankin. Se on tietenkin ollut puhtaasti huonon työnantajan vika, ammattitaitoisessa Veijossahan ei syytä löydy vaikka tikulla kaivettaisiin.

Veijo pitää naisista. Veijo rakastaa naisia. Nuoria ja nättejä. Sopivan kohteen bongattuaan Veijo sukaisee nuorekkaaksi vaalennettua kuontaloaan, tunkee kamman kivipestyjen farkkujen takataskuun ja lähestyy uhriaan letkeästi legendaa heittäen. Veijohan on paitsi parkettien partaveitsi, myös maanmainio vitsiniekka. Joskus Veijolla ja egollaan on vaikeuksia mahtua samaan baariin muiden alfaurosten kanssa, ja se lie syynä siihen, että hän toisinaan joutuu tappelunnujakoihinkin. Veijon luonne on kuin raivohärällä sopivassa mielen- ja humalantilassa.

Veijo rehentelee mieluusti naisseikkailuillaan ympäri kyliä miesporukoissa - tuskinpa kotona, vaikka luulen Veijon vaimonkin niistä tietävän. Veijon tarinat ovat kuitenkin osaksi (ja suureksi sellaiseksi, luulen) oman vilkkaan mielikuvituksensa tuotetta. Ystäväni sai taannoin kuulla käyneensä Veijon kanssa tämän kellarissa ikimuistoisella pikapanolla... Ystävä tosin ei moisesta mitään muista, ja sen verran ystävääni tunnen, että tiedän, ettei moisen Veijon matkaan lähtisi, vaikka tämä olisi viimeinen mies maailmassa... Ehkä ystäväni pitäisi olla vain otettu, kun on päässyt kotikylän casanovan "listoille". Melko kyseenalainen kunnia tosin huomioonottaen Veijo-veijarin juttujen tason.

Minullakin oli kunnia tavata Veijo eilen työpaikallani. Hän oli "keikalla", tuuraamassa. Veijo purjehti sisälle vahvasti myskintuoksuisena, toimitti asiansa ylimielisesti ja poistui nopeasti ja kopeasti. Minä en kuulu Veijon kohderyhmään, kohteliaisuus on silloin ajanhaaskuuta.

Lyhyt tapaaminen jätti kuitenkin minulle muiston, joka on huvittanut arkista ankeutta aina tähän asti. Veijolla nimittäin oli sepalus auki. Niin ylväästi levällään, kuin vain kotikylän casanovalla olla voi.