Nimittäin kirjoitettua tähän blogiin :)

Kesä - jos sitä oikein olikaan - meni, ja lomat on jo lusittu ja työarki kiireineen ja touhuineen alkanut. Ihan mukavaa sittenkin. Loma oli tarpeen ja kuten tavallista, liian lyhyt.  Muutenkin elämä on kokolailla ennallaan, samaa vuoristorataa kuin ennenkin.

Kesällä suhteeni vanhempiini sai vähän kolauksen isän tuuletettua vähän mielipiteitään minusta ja elämästäni. Huomaan olevani ihmisenä niin pieni ja onneton, että en meinannut millään saada vanhan miehen puheita jätettyä omaan arvoonsa, vaan ne todella loukkasivat minua ja siitä kolhusta toipuminen on ottanut aikaa. Parhaani olen yrittänyt, mutta jos se ei riitä, niin...? Nyt tilanne onneksi on normalisoitumassa ja aika parantanut avohaavat.

Olen alkanut kaivata myös vertaiskokemuksia adoptiosta ja siitä, miten muut adoptoidut itsensä ja biojuurensa kokevat. Viime päivinä olenkin saanut lukea muutamia tarinoita ja vähän vaihtaa ajatuksia. On aivan uskomatonta huomata, miten samaa kieltä saman kokeneet ihmiset puhuvat! Olen aina ollut avoin puhumaan asiasta, mutta sitä on varmaan vaikea ymmärtää, jos ei itsellä ole vastaavia kokemuksia. Oloni on suorastaan riehakas - mähän olenkin ihan normaali tunteineni! Se on NIIN hyvä tunne, oikeasti!