Mikä tätä aikaa vaivaa? Vasta oli toukokuu ja nyt on jo kesäkuu! Ihan oikeasti, tätä vauhtia multa loppuu elämä kesken! En kerkiä mukaan, kun kuukaudet huiskii ohi enkä ehdi mitään mitä olen ajatellut ehtiväni... Onneksi juhannukselta alkaa loma, jos sillon ehtisi edes jotain. On ainakin pari ihmistä, joita olen halunnut nähdä koko kevään, mutta aika ei vain ole ollut suosiollinen....ehkä kohta jo sanoista tekoihin!

Elämäntapamuutos on lipsunut pahasti takapakkia. En ole lenkkeillyt enkä liikkunut, mutta syönyt senkin edestä. Mitään pahasti peruuttamatonta en vielä ole saanut aikaiseksi tähän mennessä, mutta olisi tiukka itsestään niskasta nappaamisen paikka. Vaan se motivaatio kuljeksii yhä karkuteillä, ja ilman sitä ei homma vaan etene :/

Viikko sitten nautimme miehen kanssa harvinaisesta herkusta: olimme vuorokauden ihan kahdestaan! Perjantaina jaoimme lapset kummeilleen ja karkasimme viettämään viidettätoista hääpäiväämme. Oli tosi outoa olla kaksin, mutta pikkuhiljaa siihenkin sitten tottui. (Ja sitten olikin aika jo mennä kotiin :) ) Hääpäiväruokailumme tapahtui Palatsissa, hienoissa puitteissa. Kahdenkeskinen kynttiläillallinen se ei ollut, koska istuimme "keskimmäisinä" kuuden hengen pöydässä, siis vieraiden ihmisten kanssa. Vasemmalla puolella istui pariskunta, ja oikealla puolella pari päivähoitajaa. Saimme kuunnella stereona vieraiden ihmisten juttuja, ei siihen kakofoniaan enää omiaa viitsinyt alkaa huudella. Menihän se niinkin ja se pariskuntakin taisi solmia suukopuunsa sovun jossain puoliajan tietämissä... Itse pääasia, Rakkausrevyy, oli kyllä hyvä. Teatteria ja musiikkiteatteria voisi alkaa harrastaa enemmänkin, mukava kokemus!

Yömyssyjen jälkeen menimme hotelliin nukkumaan. Se siitä romantiikasta sitten, mutta väsy ja päänsärky eivät nyt vaan jättäneet sille tilaa. Ehditään me hempeillä myöhemminkin. Hotelliaamupalalla oli tosi ihana istua, kun ei tarvinnut olla noukkimassa nakkeja lattialta tai hakea kokoajan jollekin jotain. Kävelimme vielä keskustassa ennen hotellista uloskirjautumista, Laukontorilla ja Kauppahallissa... Kauppahalleissa vaan on jotain ihanaa, niissä voisin vaellella useamminkin. Autoillen ajelimme vielä Pyynikillä ja kotimatkalla hyvistä aikeista huolimatta löysimme itsemme sittenkin uunituoreen Ikean pihasta :) Tulihan käytyä sielläkin.

Lapset olivat pärjänneet hävyttömän hyvin ilman meitä! Esikoinen oli tanssinut discossa ekan hitaansa ja keskiveli saikin kummeiltaan yllärinä Serenanreisun ja vietti lauantaipäivän lioten liukumäissä. Kuopuksen elämän eka yökyläily oli sujunut isonveljen kainalossa, mutta ilman sen suurempia ikäviä. Jäi pieni kutina, että ehkä me toistekin...

Vaan nyt päivän touhuihinm, ja kiireesti, siivouspäivä!