Viikonloppuna sain nauttia yhtäaikaa kaikkien biosisarusteni seurasta hääjuhlan merkeissä. Pikkuveli saateltiin avioon ihanan ex-tyttöystävänsä kanssa, josta tuli papin aamenen myötä  varmasti ihana vaimo :) Hääseremonia oli kaunis, niinkuin hääparikin. Kirkkotilaisuus lunttilappuineen ja yläfemmoineen oli hykerryttävästi ihanan pariskunnan näköinen! Juhlat oli melkoiset kosteat tarjoilultaan mutta hauskat. Mieleen jäi hutikasta huolimatta monta hauskaa muistoa, jotka ovat hykerryttäneet... Oli mukava tavata kaikkia :)

Minun ja biosukuni suhtauminen alkoholiin on aika erilainen. Sen suvun juhliin alkoholi on aina kuulunut, minä taas en ole sellaiseen tottunut, onhan lapsuudenperheeni ollut absolutistinen. Olin aika vanha, ennenkuin edes näin humalaisen ihmisen. Alkoholi oli sitten teinivuosina jotain aika kiehtovaa, jota oli vaan pakko kokeilla, mutta sittenkin aina jotain sellaista "kiellettyä", josta tuli vähän niinkuin huono omatunto, "ei ois pitänyt"...On asia toki näin vanhemmiten ehkä vähän lieventynyt, mutta jossain pohjalla on vieläkin joku kumma vieraus ylenmääräiseen hauskanpitoon alkoholin kanssa. Yksi ilta menee silloin tällöin, enkä todellakaan lasiin sylje. Silti siitä jää aina vähän sellainen outo olo.

Olen nykyään jonkinsortin kontrollifriikki, haluan hallita itseäni ja vallankin sanomisiani. Alkoholilla taas on se kumma kielenkantoja vapauttava taipumus, jota INHOAN. Saan megalomaanisen morkkiksen "khannisha" suoritetuista avautumisista, huoooh. Niitä halusin nytkin välttää. Ihan en onnistunut. Vedin "Kadonneenjäljillä"-tarinani haparoivalla tankeroenglannilla amerikkalaiselle vieraalle. Jei! Reipas tyttö! NOLOA!!!

Mutta nyt on juhlat (paitsi poikain synttärit...) vähäksi aikaa juhlittu, pitää keksiä jotain muuta järkevää välillä :)